Lohitartar tuli kaapista

Heipä hei vaan te kaikki tutut ja tuntemattomat hyvää ruokaa arvostavat tyypit! Päätin vihdoin tulla ulos keittiökomerosta ja perustaa ihan oikean ruokablogin - lähinnä omaksi terapeuttiseksi ilokseni, mutta toki olen iloinen myös ulkopuolisista silmäpareista.

Rakastan ruokaa ja olen niin onnellisessa asemassa, että minulle jopa välillä maksetaan palkkaa syömisestä. Työhöni sisältyy ruoasta ja hieman ruoan vierestäkin kirjoittamista, mutta hommaan liittyy tietyt pelisäännöt, enkä ihan vapaasti voi julkaista mitä tahansa ihmisten luettavaksi. Mutta nyt voin, hahaa! Luvassa ei kuitenkaan ole mitään sen kiihkeämpää ruokapropagandaa. En puhu minkään tietyn ruokavalion puolesta, sillä olen kaikkiruokainen nautiskelija. Mutta oliiveja kyllä vihaan.

Omien luomusteni lisäksi tänne saattaa silloin tällöin ilmestyä myös reseptejä ruoanlaittoguru-mieheltäni, joka minut alun perin oikeastaan sai innostumaan ruoasta. Ainahan minä olen tykännyt syödä, mutta tuon kokkaavan uroksen ansiosta aloin kuusi vuotta sitten kiinnostua aiheesta hieman valmiskastikkeita syvemmältä. Nykyään teen guacamoleni itse. Myös anoppini loihtii mainioita keitoksia, joten aion röyhkeästi paljastaa täällä myös hänen bravuuriruokiensa salaisuudet. Luvassa on siis ainakin rankkaa ruokapornoa (tällä tarkoitan syötävän kuolattavia ruokakuvia, ettei kukaan nyt ymmärrä väärin...), ravintola-arvosteluja sekä yleisiä havaintoja ja ajatuksia ruokamaailmasta.

Lohitartar = yksinkertaisesti hyvää

Blogini nimeksi tuli sitten Lohitartar. Ai miksikö? No kun se on niiiiiiiin hyvää.

Ravintola Savoyn keittiömestari Kari Aihinen saarnasi viime viikolla Viini, ruoka & hyvä elämä -messuilla suomalaisten pahasta tavasta valmistaa ruoka liian kypsäksi: uunilohi hajoaa usein sahanpuruksi lautaselle, vaikka sen pitäisi olla sisältä hieman raakaa. Itse olen syönyt oman uunilohikiintiöni täyteen, sillä meidän perheessä tätä herkkua tarjoiltiin vähän liiankin usein - ja todella kypsänä. Siispä syönkin nykyään mielelläni loheni täysin raakana: sushissa, salaatissa tai sitten herkullisessa lohitartarissa.

Lohitartar kuvaa hyvin omaa ruokafilosofiaani: se on yksinkertaisesti hyvää (kunhan käyttää tuoreita aineksia) , helppo valmistaa ja sitä voi muunnella oman maun mukaan. Lohitartar sopii niin arkeen kuin juhlaankin. Parasta se on mielestäni paahdetun saaristolaislimpun päällä tarjoiltuna. Juhlavamman version saa vaihtamalla lohen siikaan. Perusreseptistä voi varioida aasialaisen lisäämällä joukkoon vaikkapa chiliä ja korianteria. Myös avokado sopii mainiosti lohen kaveriksi. Kalatiskiltä tuoreena ostetun tai itse valmistetun graavilohen sijasta voi käyttää myös ruodotonta tuoretta lohta, jolloin maustamisen voi hoitaa itse (suolaa, pippuria, sitruunamehua jne..).


4-6 annosta:

200 g graavilohta 
n. 0,5 punasipuli 
n. 1 dl ruohosipulia 
n. 2-3 rkl ranskankermaa  (28%)

Lisäksi: 
Saaristolaisleipää (esim. Maalahden limppu) , ruisnappeja tms. 
Ruohosipulia koristeluun

Pilko kaikki ainekset kulhoon ja lisää ranskankermaa maun mukaan (älä osta kevyt-ranskankermaa, ei tule yhtä hyvää). Sekoita ainekset lusikalla tai haarukalla. Tarjoile lohitartar paahdetun saaristolaisleivän ja ruisnappien kanssa tai nauti sellaisenaan.


Lauantaiterveisin,