Orgasmisushit eli pankojauhoissa friteeratut makirullat lohella ja tuorejuustolla

Hola hola! Tämä nainen on nyt vähän laiskotellut ruokabloginsa kanssa. Saako vedota työkiireisiin? Vannon kautta sushin ja samppanjan, että ruokaa en ole kyllä unohtanut, mutta jostain syystä tekstiä ei ole tänne syntynyt. Jatkuva syöminen vei vain lohettarelta kaikki mehut.

Mutta nyt, kaikkien teidän (eli Hannelen) odotus palkitaan, sillä paljastan orgasmisushien reseptin. Kyllä, luit oikein: orgasmisushi. Jos lohinigiri on mielestäsi taivaallisen hyvää, niin näiden sushien kohdalla kiivetään kyllä vielä yhdet tikkaat taivaasta ylöspäin ruokaparatiisiin. Orgasmisusheja pääsin maistamaan ensimmäistä kertaa helsinkiläisravintola Tokyo55:ssa, jossa nämä herkulliset makirullat tunnetaan nimellä Tokyo Maki. Ja kuten kaikki varmasti tietävät, hyvästä ruoasta saa vielä parempaa friteeraamalla. Tämä sääntö pätee todistettavasti myös susheihin ;) Kysessä ovat siis japanilaisissa pankojauhoissa friteeratut makirullat (vai ovatko ne nyt sitten uramakeja, koska riisi on ulkopuolella ja levä sisällä?). Tokyo55:ssa näiden rullien täytteenä käytetään muistaakseni ainakin lumirapua ja tuorejuustoa. Meidän versioissamme täytteeksi laitettiin tuoretta lohta ja tuorejuustoa. Raaka lohi ehtii frittikeittimessä kypsyä juuri sopivasti.  Homma kruunataan vielä tilkalla chilimajoneesia, jotta päivän rasvavarastot saadaan varmasti täytettyä.

Frittitaikinassa käytettävät pankojauhothan ovat siis japanilaisia korppujauhoja, ja en nyt osaa tähän hätään sanoa sen enempää niiden saatavuudesta. Ainakin Helsingin Kallion aasialaisista pikkuputiikeista niitä löytyi.

Pankojauhoissa friteeratut makisushit lohella ja tuorejuustolla

AINESOSAT:

Sushiriisi:

4 dl sushiriisiä
4,5 dl vettä
7 rkl riisietikkaa
0,5 rkl suolaa
4 rkl sokeria

Täyte:

Maustamatonta tuorejuustoa
Tuoretta lohta noin 150-200 g

Friteerausainekset:

1-2 l kasviöljyä (isompaan frittikeittimeen menee helposti pari litraa, pieneen kattilaan vähemmän)
1 kananmuna
n. 2 dl vehnäjauhoja
n. 2 dl pankojauhoja

Lisäksi:

Merileväarkkeja
Chilimajoneesia



1. Valmista sushiriisi

Valmista sushiriisi paketissa olevien ohjeiden mukaan. Sushiriisin voi valmistaa jo edellisen päivänä ja jättää sen sitten huoneenlämpöön kostean liinan alle odottamaan.

 Meidän keittiössä hyväksi todettu sushiriisin resepti löytyy Tokyokan -kaupan nettisivuilta. Tärkeintä on maustaa riisi awasezu-kastikkeella (riisietikka + suola + sokeri), jotta siihen saa oikean maun.

2. Valmista makirullat. 

Päällystä makirullien pyöritykseen tarvittava bambumatto tuorekelmulla.  Leikkaa yksi nori-merileväarkki saksilla puoliksi leveyssuunnassa. Aseta puolikas merileväarkki tuorekelmulla päällystetyn bambumaton alareunaan. Levita merileväarkin päälle tasainen ja ohut kerros riisiä. Jätä arkin yläkulmaan noin 0,5-1 sentin tyhjä tila, jotta rullat pysyvät paremmin kiinni.

Leikkaa tuoreesta, ruodottomasta lohesta noin pikkurillin paksuisia suikaleita. Ota tuorejuusto jääkaapista.
Käännä riisillä päällystetty leväarkki nyt toisin päin bambumatolle. Levitä leväarkin keskelle (leveyssuunnassa) reilu kerros/viiva tuorejuustoa. Aseta lohisuikaleet tuorejuustoviivan päälle.

Pyöräytä koko paketti nyt makirullien tapaan bambumaton avulla rullaksi. Valmista samalla tavalla useampi pötkylä ja laita ne jääkaappiin odottamaan friteerausta.

Mahdollisesta ylijääneestä sushiriisistä voit valmistaa vaikkapa perinteisiä lohinigireitä!

3. Lämmitä öljy ja valmistele frittiainekset

Laita friteerausöljy (kasviöljy) lämpenemään.

Ota kaapista kolme laakeaa ja reunallista lautausta (sen kokoisia, että makipötkylää mahtuu pyörittelemään). Laita yhteen lautaseen pankojauhoja,  toiseen vehnäjauhoja ja riko kolmanteen yksi kananmuna.
Pyörittele makipötkylät ensin venhäjauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi vielä pankojauhoissa.

4. Friteeraa makipötkylät 

Kun friteerausöljy on 190-asteista (suosittelen friteerauskeittimen hankintaa!!), friteeraa pötkyilöitä öljyssä 1-2 kerrallaan noin 30 sekunnin ajan, kunnes pinta saa kauniin kullanruskean värin. Nosta pötkylät varovasti öljystä esimerkiksi pihtien tai reikäkauhan avulla ja aseta talouspaperilla päällystetyn lautasen päälle. Ylimääräinen rasva imeytyy talouspaperiin.

5. Leikkaa, viimeistele ja syö!

Leikkaa pötkylöistä veitsellä makirullia ja laita halutessasi jokaisen rullan päälle hieman chilimajoneesia. Syö heti soijan ja wasabin kera.


Nam nam nam nam. Näitä on pakko taas pian tehdä uudestaan :)

lauantaiterveisin,

Sushirullat

Hip hei!

Onpas ollut niin huliviliä työrintamalla, että on blogi nyt valitettavasti jäänyt hieman taka-alalle. Täytyy nyt ihan  virkistää omaa muistia ja miettiä, että mitäs kaikkea sitä onkaan kokkailtu tässä viime aikoina...

Ensimmäisenä tulee nyt mieleen nuo herkulliset sushirullat, joita väänsin jo useampi viikko sitten tyttöjen iltaan. Nämä rullat olivat katala juoneni syöttää huomaamatta sushia ystävilleni, jotka eivät normaalisti suostu edes maistamaan näitä herkkuja. "Hyi, raakaa kalaa ja merilevää!". No, ovela tapa olikin siis tunkea sushiainekset vehnätortillan väliin. Sushista tuli näin hetkessä helpommin lähestyttävää :D

Maistoin tällaisia sushirullia ensimmäistä kertaa jo elokuussa Tukholmassa, Östermalmin ihanassa kauppahallissa, Planet Food -nimisessä kojussa. Kyseinen pulju myy terveellistä pikaruokaa erilaisten salaattien ja wrappien muodossa. Itse tilasin siis viimeksi tämän sushiwrapin, jota dippailin soijaan. Nam!

Planet Foodin Sushiwrap. Yhdestä rullasta riittää melkein kahdelle hengelle.

 Lisätietoja paikasta voit katsoa täältä:
 http://www.ostermalmshallen.se/handlare/planet-food/

Suosittelen lämpimästi sekä Planet Foodia että koko Österlmalmin kauppahallia. Laadukkaan pikaruoan lisäksi hallista saa kuulemma myös erittäin hyvää kalaruokaa!

Sushirullat

Sushirullien kokoamiseen tarvitset:

1. Maustettua sushiriisiä (sushiriisi + riisietikka + sokeri + suola)
2. Avokadotahnaa (avokado + wasabi + lime + suola & pippuri)
3. Tuoretta lohta
4. Vehnätortilloja
5. Merilevää
6. Cocktailtikkuja
7. Soijaa




1. SUSHIRIISIN VALMISTUS

Mielestäni paras sushiriisin ohje löytyy Tokyokan-kaupan sivuilta. Tärkeintä on maustaa riisi awasezu-kastikkeella (riisietikka + suola + sokeri), jotta siihen saa oikean maun. Katso sushiriisin ohje täältä:
http://www.tokyokan.fi/ohje.html

Valmista sushiriisi ohjeiden mukaan ja anna sen jäähtyä kostean liinan alla. Riisin voi valmistaa myös ennakkoon edellisenä päivänä.


2. AVOKADOTAHNAN VALMISTUS

1-2 avokadoa
n. 1 rkl wasabia (maun mukaan)
Puolikas limen mehu (tai sitruunaa)
Suolaa ja mustapippuria

Kuori ja pilko avokado kuutoiksi kulhoon. Lisää wasabia maun mukaan (saa olla hieman potkua!). Lisää joukkoon puolikas limen mehu tai vaihtoehtoisesti sitruunaa. Mausta kevyesti suolalla ja pippurilla. Laita jääkaappiin hetkeksi maustumaan.


3. LOHEN VIIPALOINTI

Viipaloi tuore lohifilee joko kuutioiksi tai suikaleiksi

4.  RULLIEN KOKOAMINEN

1. Aseta vehnätortilla leikkuulaudalle. Aseta vehnätortillan päälle yksi merileväarkki. Leikkaa neliön muotoisesta arkista kulmat pois niin, että arkki mahtuu pyöreän tortillan sisään.

2. Levitä merilevän päälle ohut kerros riisiä. Tortillan yläreunaan kannattaa jättää hieman tyhjää tilaa, jotta rullan saa lopulta käärittyä kiinni. (Katso kuva ylhäältä)

3. Levitä riisin päälle ohut kerros avokadotahnaa.

4. Aseta lohiviipaleet/-kuutiot/-suikaleet lätyn päälle.

5. Kierrä koko paketti varovasti rullalle. Jätä taitekohta makaamaan leikkuulautaa vasten ja leikkaa pitkulaisesta rullasta pienempiä sushirullia. Käytä tarvittaessa cocktailtikkuja, jotta rullat pysyisivät kiinni. Dippaa rullia soijaan ja nauti!


Sushiterveisin,

Thaimaalainen Red Curry

Taisin jo Farangin arvostelun yhteydessä mainita, että RAKASTAN aasialaisia curryja. Suosikkini on ehkä makumaailmaltaan pehmeän mieto massaman curry, mutta hyvänä kakkosena tulee ehdottomasti tulinen thai red curry. Aiemmin olen raahannut Kaakkois-Aasian reissuilta kotiin käteviä red curry paste -pusseja, mutta tällä kertaa päätin tehdä myös tahnan itse - ja oli kyllä todellakin sen arvoista!

Lopputulos oli lähestulkoon yhtä tulinen kuin kerran Koh Taon saarella, jossa mieheni erehtyi tilaamaan sen kaikista tulisimman vaihtoehdon punaisesta currysta. Itse kastike ei edes ollut niin paha nakki, mutta sen oheen oli laitettu tarjolle kokonaisia pippureita. Rakas mieheni tietenkin kauhoi näitä suuhunsa lusikkakaupalla, kunnes todellisuus iski vasten kasvoja kuin elokuvan hidastetussa kohtauksessa. Seuraavat puoli tuntia menikin sitten hikoillessa silmät valuen ja suu tulessa. Sympaattisen ulkoilmaravintolan thaimaalaisomistaja-mies tuli tietenkin kääntämään vielä veistä haavassa ja nauroi tyytyväisenä: "Ota paita pois, jos on kuuma!". Kyllä se taisi mukavasti karaistaa miestä, hehheh.

Tarinan opetus: kannattaa olla varovainen niiden chilien ja pippureiden kanssa. Tarkista kaupassa chilin lajike ja sen vahvuusaste ja ota kokatessa huomioon, että chilin tulisuus tehostuu kastikkeen muhiessa pannulla pidemmän aikaa.

Thaimaalainen Red Curry

4 annosta

Kalakastikkeet, sitruunaruohot, kaffir limen lehdet ym kannattaa ostaa aasialaisesta marketista, jos mahdollista. Näin säästää pitkän pennin. Kaikkea näitä pitäisi kyllä löytyä myös hyvinvarustetuista ruokakaupoista.

300-400 g broileria suikaleina (koipea, fileetä tms)
öljyä paistamiseen
1 punainen paprika, pilkottuna
2 tomaattia, kuutioituna
2 kaffir-limen lehteä 
1/2 kanelitanko tai 1/4 tl kanelia
Tuoretta basilika ja korianteria koristeluun

RED CURRY-KASTIKE:

1 tölkki kookosmaitoa
2-3 rkl tuoretta sitruunaruohoa 
1 salottisipuli
1 peukalon kokoinen pala tuoretta inkivääriä tai galangalia raastettuna
5 kynttä valkosipulia
1-2 tuoretta punaista chiliä (älä poista siemenkiinnikkeitä, jos haluat ruoasta tulista)
2 rkl ketsuppia
2 rkl kalakastiketta 
1-2 rkl chilijauhetta 
0,5 tl jauhettua kuminaa
0,5 tl jauhettua korianteria
n. 1-2 rkl fariinisokeria
2 rkl limen mehua
(1 tl shrimp paste - katkaraputahnaa)


1. Valmista ensin red curry -kastike. Laita kaikki ainekset blenderiin ja sekoita.
2. Laita iso pannu kuumenemaan ja lisää öljy. Paista broilerisuikaleet pannulla ja lisää ja red curry -kastike blenderistä. Kastikkeen kiehahdettua pienennä levyn lämpöä.
3. Lisää joukkoon kaffir-limen lehdet sekä puolikas kanelitanko. Kastikkeen poristessa hiljalleen lehdet ja tanko antavat siihen makua.
4. Anna kastikkeen porista pannulla hiljalleen noin 30 minuuttia
5. Lisää joukkoon pilkottu paprika sekä tomaatit ja anna kypsentyä kastikkeen seassa noin 15 minuuttia, tai niin kauan, kunnes vihannekset ovat kypsiä.
6. Ota kastikkeesta pois kaffir-limen lehdet ja kanelitanko. Tarjoile red curry esimerkiksi jasmiiniriisin kanssa. Viimeistele annos tuoreilla basilikan ja korianterin lehdillä.

Curryterveisin,

Amarula-valkosuklaa-juustokakku

En ole mikään himoleipoja, mutta sitäkin kovempi herkkuhirmu. Makeiden kakkujen sijaan voisin tosin mieluummin vetää kilokaupalla erilaisia voileipäkakkuja <3 Hyvänä kakkosena tulevatkin sitten erilaiset juustokakut, nam!

Isänpäivän kunniaksi pyöräytin tällaisen helpon Amarula-valkosuklaa-juustokakun. Lähettivät minulle torstaina pullollisen Amarulaa töihin ja mukana oli kätevästi myös kaksi jouluisaa reseptiä, joista toinen oli tämä juustokakku. Ohjeessa pohja on tehty perinteisesti Digestive-kekseistä, mutta jouluisamman tästä voisi toki saada käyttämällä pohjassa pipareita! Koristeluun käytimme tällä kertaa mansikoita ja basilikaa, jotka molemmat uitimme vielä sokerikiilteessä....ettei vaan pääse verensokerit laskemaan liian alas ;) Amarulan sijaan kakussa voi toki käyttää myös muita kermaliköörejä (esim. Baileys)

200 g Digestive-keksejä (tai pipareita)

80 g  voita (suolaista tai suolatonta, oman maun mukaan)

400-600g maustamatonta tuorejuustoa

1-2 dl hienoa sokeria

8 cl Amarula Cream -kermalikööriä (tai joku muu kermalikööri)

80 g valkosuklaata

Koristeluun:

Valkosuklaata ja marjoja

(n. 1 rkl hillosokeria kiillettä varten)

(basilikan tai mintun lehtiä)

Hienonna keksit muruiksi ja sekoita niihin sulatettu voi. Painele seos irtopohjaisen kakkuvuoan (halkaisia 20-25 cm) pohjalle ja laita se 20 minuutiksi jääkaappiin.

Rouhi sillä välin valkosuklaa pieneksi veitsellä tai raastimella. Sekoita tuorejuusto, sokeri, Amarula ja valkosuklaarouhe keskenään.

Kaada seos vuokaan keksipohjan päälle ja anna jähmettyä jääkaapissa yön yli.

Irrota kakku vuoasta ja koristele raastetulla valkosuklaalla ja marjoilla. 

Jos haluat, saat marjoihin ja mahdollisiin yrtteihin kaunista kiiltoa sivelemällä ne sokerikiilteellä (sekoita pienessä kulhossa n. 1 rkl hillosokeria ja hieman kiehuvaa vettä. )

Onnea kaikille isille! <3

Tryffelirisotto à la Muru

Juuri, kun sain sanottua ääneen, että Farangin lisäksi helsinkiläisravintoloista pitäisi vielä kokea ainakin Luomo ja Muru, niin työsähköpostiin saapui ihana yllätys: kutsu Murun kirjajulkkareihin. Samana päivänä Citydealissa oli myös mahtava tarjous, johon piti tarttua ja nyt olisi sitten myös kuuden ruokalajin illallinen Luomossa tiedossa vuodenvaihteen jälkeen (puoleen hintaan).

Murun herkuista sain myös jo maistiaisen Taste of Helsinki -festareilla kesän alussa. Tarjolla oli muun muassa kuuluisaa Sir Lintsin patéta, mikä ei valitettavasti kyllä tehnyt sen kummempaa vaikutusta. En tosin ole suuri pateiden ystävä. Huomion sen sijaan kiinnitti jo silloin Murun ihanien poikien (miesten) rento meininki. Kaikesta tekemisestä paistoi rakkaus omaan työhön ja työkavereihin. Ja kaikilla tuntui olevan jalat yllättävän maassa, mikä on erittäin ihailtavaa ottaen huomioon kuinka paljon Murua on hypetetty.

Murun julkkareissa

Dini-Muru ei ihan pysynyt paikallaan Murun-poikien sylissä

Osasin kuvitella, että tunnelma Murussa olisi varmasti kotoisa, mutta yllätyin silti positiivisesti paikan hengestä. Tuntui jopa hieman tungettelevalta mennä pikkuruiseen ravintolaan - vähän kuin olisi mennyt jonkun kotiin. Ensimmäinen näky oli Nicolas Thieluon kyykyssä lattialla silittämässä koiranpentua ja seuraavaksi Timo Linnanmäki olikin jo ottamassa takkiani naulakkoon. Ennen tätä, kaikki olivat tietenkin jo tervehtineet minua kuin vanhaa ystäväänsä. Suorastaan hämmentävää. Niin, ja se koiranpentu oli siis ihana labradodinnoutaja Didi-Muru, jota koulutetaan parhaillaan opaskoiraksi. Muru-kirjan tekijänoikeuspalkkio ohjataan Näkövammaisten Keskusliitto ry:lle.

Tunnelma ravintolassa oli siis mitä mainioin ja tämä taitaakin olla yksi Murun valttikorteista. Kyllä se ruokakin maistuu hemmetin hyvältä, jos henkilökunta osaa viihdyttää ja tekee olosi kotoisaksi. Murussa ei tarvitse pönöttää fiinisti ja miettiä, mistä haarukasta aloitetaan. Ruokapuolikin on konstailematonta ja Michelin-vaahdot saa hakea muutaman korttelin päästä. Tällainen bistrohenkisyys on ollut jo pitkään nousussa ja se sopii minulle. Henkilökohtaisesti olen hieman kyllästynyt jäykkiin Chez Dominiquen kaltaisiin ruokaloihin, jossa itse sapuska on toki kekseliästä ja maittavaa, mutta kokemus jo niiiiin nähty. Nyt tarvitaan lämminhenkisiä paikkoja ja mamman lohturuokaa. 

No, mutta pidemmittä puheitta, Murussa oli tarjolla juhlan kunniaksi tryffelirisottoa. Ravintolassa taitaa tosin aina olla juhlat, sillä herra Henri Alénilla on vakava tryffeliaddiktio. Päivässä tryffeleitä kuluu Muru-kirjan mukaan 150 gramman edestä ja neljän kuukauden tryffelilasku on ollut pahimmillaan 7000 euroa. Tarjotun tryffelirisoton ainoa vakava puute oli, että sitä oli aivan liian vähän. Nälkä jäi. Maku oli sen sijaan taivaallinen ja vierustoverini paljasti, että edes itse Hans Välimäki ei löytänyt risottoa kerran maistaessaan siitä mitään valitettavaa. Siispä ryntäsin julkkareiden jälkeen suoraan Stockan Herkkuun tuoreen Muru-kirjan kanssa ja nappasin tarvittavat ainekset risottoon. Tryffeleitä olin onneksi saanut lahjaksi jo aiemmin jostain toisesta tilaisuudesta. 

Tryffelirisotto à la Muru

Jouduimme hieman nyt oikaisemaan reseptissä, sillä Muru-kirjassa kehotetaan laittamaan tryffelit etukäteen lasipurkkiin muhimaan risottoriisin kanssa. Jo päivässä tryffelit antavat kuulemma riisiin hienon maun. Riisi myös poistaa tryffeleistä liian kosteuden. Jos sinulla on siis aikaa, kääri tryffelipala talouspaperiin ja laita risottoriisin kaveriksi vähintään päiväksi. 

Risottoon käytettäväksi viiniksi valitsimme italialaisen Chardonnay dei Sassi Cavin.

Kuudelle

50 g tuoretta mustaa tryffeliä

5 dl tryffelillä maustunutta risottoriisiä (carnaroli, arborio, vialone)

2 salottisipulia

1 valkosipulinkynsi

n. 1 l kanalientä (Muru-kirjassa ohje, jos haluat tehdä liemen itse)

2 rkl oliiviöljyä

4 dl valkoviiniä 

3 rkl voita

1 dl parmesaaniraastetta

suolaa

mustapippuria

1. Hienonna salottisipulit ja valkosipulinkynsi. Lämmitä kanaiemi kuumaksi ja raasta sinne puolet tryffelistä.

2. Kuullota öljyssä sipulit, valkosipulit ja risottoriisi (tässä kohtaa ohje hieman epäselvä, sipulit ja valkosipulit pitäisi kuullottaa ENNEN kuin riisi lisätään joukkoon)

3. Lisää kattilaan valkoviiniä ja kanalientä koko ajan sekoitttaen ja lisää nestettä aina kun edellinen kauhallinen on imeytynyt riisiin. Kypsennä riisiä lientä lisäten ja sekoittaen noin 14 minuuttia.

4. Kun risoton rakenne on puuromainen ja melko löysä, lisää joukkoon voi ja parmesaaniraaste. Mausta (tarvittaessa) suolalla ja pippurilla. 

5. Viimeistele risotto ohueksi höylätyillä tryffelilastuilla.

Ota huomioon: Valitse pitkään kypsytettyä ja lohkoilevan kovaa parmesaania, jotta risotosta ei tule liisterimäistä. Voimakkaanmakuista suomalaista voita kannattaa käyttää maltilla. Itse tehdyllä kanaliemellä risotosta tulee maukkaampaa.

Lisätietoja Muru-kirjasta

Herkkuterveisin,

Ravintola-arvostelu: Farang

Tunnustan: olen todella laiska käymään ulkona syömässä. Mutta se ei ole minun vikani. Syyttäkää miestäni, joka osaa tehdä niin hemmetin hyvää ruokaa, että useamman kerran olen joutunut pettymään ravintoloiden antimiin. Onhan se nyt typerää maksaa useita kymppejä keskinkertaisesta ruoasta, kun kotona saisi parempaa ja halvemmalla ;)

Pikku hiljaa yritän kuitenkin vetää rakseja ruutuun ja käydä läpi kehuttuja helsinkiläisravintoloita. Omasta ravintolabingostani puuttuu vielä monia kokeilunarvoisia paikkoja, kuten Demo, Postres, Luomo ja Muru. Viime perjantaihin asti olin myös ilman sen kummempaa syytä onnistunut välttelemään ansiokkaasti  Tomi Björckin ruokaloita. Alkukesästä sain jo tosin maistaa palasen taivasta Taste of Helsinki -festareilla Farangin kojussa. Siellä Tomi ja kumppanit tarjosivat pahvilautasilta jumalaisen hyvää rapeaa ja karamellisoitua possua, johon oli ihan varmasti lorautettu jotakin huumaavaa ainetta. Sitä possua oli saatava uudestaan. Siispä olikin aika vihdoin tehdä pöytävaraus Farangiin...

(Pahoittelut huonolaatuisista kuvista tällä kertaa, oli mukana vain puhelimen kamera)

Päällimmäisiä tunnelmia Farangista

Olin jo etukäteen päättänyt vinguttaa Visaa urakalla ja tilata Farangin maistelumenun. Mieheni olisi halunut testata menu Chumphonia, mutta koska koko pöytäseurueelle oli valittava sama menu, päädyimme minun valintaani. Menu Chumphon kuulosti muuten hyvältä, mutta siitähän puuttui se yksi oleellinen ruokalaji: karamellisoitu possu. Otimme myös viinimenun puoliksi, koska olihan perjantai.

Olin etukäteen myös kuullut muutamia kommentteja ravintolasta ystäviltäni. Työkaveri varoitti järkyttävästä määrästä korianteria, jota maistelumenun annoksiin tungetaan. No, olihan sitä toki melkein jokaisessa ruokalajissa enemmän tai vähemmän, mutta itseäni tämä ei haitannut. Korianteri kuitenkin yleensä jakaa mielipiteet vahvasti, eli yrtin vihaajille maistelumenu voi olla tuskainen taival. Toinen varoitus tuli mieheni ystävältä: Farang on kuulemma akustiikaltaan erittäin meluisa paikka. Tämä taitaa päteä enemmän isompaan ruokasaliin kuin siihen pieneen, johon meidät istutettiin. Korianteri tai melu ei siis pilannut meidän iltaamme.

Alusta asti oli selvää, että ravintola on erittäin suosittu ja tarjoilijat kovin kiireisiä. Pöydät täyttyivät nopeasti klo 17 jälkeen ja näin jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä ollut kivempi mennä itse nauttimaan herkuista hieman myöhemmin. Nyt olimme ensimmäisten joukossa syömässä ja ruoat kannettiin pöytään ehkä hieman turhan vikkelään tahtiin. Olimme jo kuuden maissa valmiita ja pöytään oli sentään kannettu seitsemän ruokalajia. Kun huomautimme tästä aterian lopussa, tarjoilijamme totesi, että ruokalajien on tarkoituskin tulla osittan samanaikaisesti. Mutta kuten mieheni hienosti ilmaisi, ruoat tulivat liian hitaasti, jotta ne olisivat tulleet samanaikaisesti, mutta liian nopeasti, jotta ne olisivat olleet erillisiä ruokalajeja. Pilkunviilaamista ehkä, mutta olisimme siis toivoneet joko selkeää samanaikaisuutta, tai sitten reiluja taukoja annosten välillä.

Palvelu kuitenkin pelasi kiitettävästi. Jopa niin kiitettävästi, että saimme ensimmäisiksi viinilasillisiksi tupla-annokset. Tilasimme viinimenun siis puoliksi, mutta jostain syystä tarjoilija kaatoi molemmille täydet lasit valkkaria. Olimme jo ihan varmoja, että tarjoilija oli unohtanut tilauksemme laadun, mutta kun kysyimme asiaa, niin saimme vastaukseksi "talo tarjoaa". No mikäs siinä.

Maistelumenu pala palalta

Morning Glory

CHA PLU LEHTEÄ JA SAVUSTETTUA TAIMENTA
paahdettua pähkinää, taimenen mätiä

- Loistava aloitus illalliselle. Makujen harmonia on täydellinen. Suolaista ja makeaa, pehmeää ja rapeaa.

HAMACHI SASHIMI VIETNAMILAISITTAIN 
aasialaisia yrttejä, mustariisietikka dressing

- Jotain tästä annoksesta kertoo se, että se oli kalaa vihaavan mieheni suosikki. Jälleen kerran maut kohdillaan. Mustariisietikka-dressing on mieletöntä.

PEHMEÄKUORISTA TASKURAPUA 
vihreää mangoa, minttua, karamellisoitua pähkinää, vihreä ‘nahm jim’

- Ehkä menun heikoin lenkki, vaikka ei tässäkään mitään vikaa ole. Hieman jäähtynyt annos ja jotain jäi makumaailmastakin puuttumaan.

RAPEAA POSSUA, PALMUSOKERIKARAMELLIA 
haudutettua, rapeaksi paistettua possua, karamellia, riisiviinietikkaa

- Tämä on kerta kaikkiaan paras annos, mitä olen koskaan missään ravintolassa saanut. Enkä muuten ole ainoa, joka tätä possua on ylistänyt. Possunpotka on päältä loistavan rapeaa ja sisältä taivaallisen mureaa. Karamellikastike, chili ja korianteri kruunaa elämyksen. Menkää hyvät ihmiset syömään tämä annos.

THAI-ROTI LEIPÄÄ, MUSSAMAN CURRYA

- Maistuu siltä, miltä pitääkin. Olen suuri aasialaisten curryjen ystävä ja Farangissa osataan selkeästi homma. Curryn ja leivän kanssa nautittava kookoskerma on tässä annoksessa piste i:n päällä.

MORNING GLORY, RAPEAA ‘SUOLA&PIPPURI’ TOFUA 
vesikrassia, rapeakuoriseksi paistettua silken tofua

- Aluksi epäilytti, sillä en koe olevani mikään suuri tofun ystävä. Liemi on kuitenkin taivaallista ja taas hipoo makumaailma täydellisyyttä. Tofu ei kyllä ole rapeakuorinen, niin kuin on luvattu, mutta annan anteeksi.

VASIKANPOSKEA ‘SEREMBAN’
pitkään haudutettua vasikanposkea, aromaattinen chililiemi, minttu-itusalaattia

- Nämä liemi- ja lihahommat Farangissa osataan. Jälleen kerran täydellisen mureaa lihaa ja chililiemi on aromaattista niin kuin pitääkin. Kaikki palaset loksahtavat kohdalleen.

‘HOLA HOLA 6′ 
thai-tyyliin marinoituja hedelmiä, sokerihernettä, limeä, vanilja-kookoskermalientä, mandariini-mangosorbettia

- Suurena suklaanystävänä epäilin aluksi, voiko näin kevyen kuuloinen jälkiruoka olla hyvää. Ja taas pääsi Farang yllättämään iloisesti. Maut osuvat kohdilleen ja  vanilja-kookoskermaliemi on samaan aikaan kevyttä ja kermaista. Nam, mikä lopetus ihanalle illalle.

Summa summarum

Mussaman curry á la Farang

Koska olen reissannut paljon akselilla Thaimaa-Malesia-Singapore vertaan Farangin ruokia automaattisesti näiden maiden ruokien autenttisiin makuihin. Aasialaisen ruoan kanssa ei leikitä.

Täytyy sanoa, että odotin Farangilta paljon ja ravintola onnistui vielä jopa ylittämään kaikki odotukseni. Annan ruoasta täyden kympin. Parempaa aasialaista en ole saanut Suomessa. Vähän toki kirvelee ajatus, että Thaimaassa samanlaisen annoksen mussaman currya olisi saanut muutamalla eurolla, mutta Suomessa on Suomen hinnat. Pakko silti rokottaa hinta-laatusuhdetta yhdellä miinuksella lopullisessa arvioinnissa. Illan lopullinen lasku oli kahdelta hengeltä 157 euroa sisältäen viinit.  Ensi keväänä vedän toivottavasti taas rikollisen halpaa currya Bangkokissa.

Ruoka: *****

Miljöö: ****½

Palvelu: ****

Hinta-laatusuhde: *****-

Maanantaiterveisin,

P.S. Palautetta voi antaa kommenttikentässä tai laittaa postia osoitteeseen lohitartar(at)gmail.com

Lohitartar tuli kaapista

Heipä hei vaan te kaikki tutut ja tuntemattomat hyvää ruokaa arvostavat tyypit! Päätin vihdoin tulla ulos keittiökomerosta ja perustaa ihan oikean ruokablogin - lähinnä omaksi terapeuttiseksi ilokseni, mutta toki olen iloinen myös ulkopuolisista silmäpareista.

Rakastan ruokaa ja olen niin onnellisessa asemassa, että minulle jopa välillä maksetaan palkkaa syömisestä. Työhöni sisältyy ruoasta ja hieman ruoan vierestäkin kirjoittamista, mutta hommaan liittyy tietyt pelisäännöt, enkä ihan vapaasti voi julkaista mitä tahansa ihmisten luettavaksi. Mutta nyt voin, hahaa! Luvassa ei kuitenkaan ole mitään sen kiihkeämpää ruokapropagandaa. En puhu minkään tietyn ruokavalion puolesta, sillä olen kaikkiruokainen nautiskelija. Mutta oliiveja kyllä vihaan.

Omien luomusteni lisäksi tänne saattaa silloin tällöin ilmestyä myös reseptejä ruoanlaittoguru-mieheltäni, joka minut alun perin oikeastaan sai innostumaan ruoasta. Ainahan minä olen tykännyt syödä, mutta tuon kokkaavan uroksen ansiosta aloin kuusi vuotta sitten kiinnostua aiheesta hieman valmiskastikkeita syvemmältä. Nykyään teen guacamoleni itse. Myös anoppini loihtii mainioita keitoksia, joten aion röyhkeästi paljastaa täällä myös hänen bravuuriruokiensa salaisuudet. Luvassa on siis ainakin rankkaa ruokapornoa (tällä tarkoitan syötävän kuolattavia ruokakuvia, ettei kukaan nyt ymmärrä väärin...), ravintola-arvosteluja sekä yleisiä havaintoja ja ajatuksia ruokamaailmasta.

Lohitartar = yksinkertaisesti hyvää

Blogini nimeksi tuli sitten Lohitartar. Ai miksikö? No kun se on niiiiiiiin hyvää.

Ravintola Savoyn keittiömestari Kari Aihinen saarnasi viime viikolla Viini, ruoka & hyvä elämä -messuilla suomalaisten pahasta tavasta valmistaa ruoka liian kypsäksi: uunilohi hajoaa usein sahanpuruksi lautaselle, vaikka sen pitäisi olla sisältä hieman raakaa. Itse olen syönyt oman uunilohikiintiöni täyteen, sillä meidän perheessä tätä herkkua tarjoiltiin vähän liiankin usein - ja todella kypsänä. Siispä syönkin nykyään mielelläni loheni täysin raakana: sushissa, salaatissa tai sitten herkullisessa lohitartarissa.

Lohitartar kuvaa hyvin omaa ruokafilosofiaani: se on yksinkertaisesti hyvää (kunhan käyttää tuoreita aineksia) , helppo valmistaa ja sitä voi muunnella oman maun mukaan. Lohitartar sopii niin arkeen kuin juhlaankin. Parasta se on mielestäni paahdetun saaristolaislimpun päällä tarjoiltuna. Juhlavamman version saa vaihtamalla lohen siikaan. Perusreseptistä voi varioida aasialaisen lisäämällä joukkoon vaikkapa chiliä ja korianteria. Myös avokado sopii mainiosti lohen kaveriksi. Kalatiskiltä tuoreena ostetun tai itse valmistetun graavilohen sijasta voi käyttää myös ruodotonta tuoretta lohta, jolloin maustamisen voi hoitaa itse (suolaa, pippuria, sitruunamehua jne..).


4-6 annosta:

200 g graavilohta 
n. 0,5 punasipuli 
n. 1 dl ruohosipulia 
n. 2-3 rkl ranskankermaa  (28%)

Lisäksi: 
Saaristolaisleipää (esim. Maalahden limppu) , ruisnappeja tms. 
Ruohosipulia koristeluun

Pilko kaikki ainekset kulhoon ja lisää ranskankermaa maun mukaan (älä osta kevyt-ranskankermaa, ei tule yhtä hyvää). Sekoita ainekset lusikalla tai haarukalla. Tarjoile lohitartar paahdetun saaristolaisleivän ja ruisnappien kanssa tai nauti sellaisenaan.


Lauantaiterveisin,